Vuonna 2011

Selailin vanhoja blogipostauksia pari päivää sitten ja etenkin yks postaus sai mut pysähtymään ja pohtimaan mitä kaikkee näihin lähes neljään (!!) vuoteen on mahtunu ja miten toisaalta niin moni asia pätee tälläkin hetkellä. Alunperin tää postaus on siis julkastu toukokuussa 2011, kuvat ja suuri osa tekstistä on ihan alkuperästä materiaalia tuolta ysiluokan viime hetkiltä, kurssivoin asiat, jotka ei sovi mulla enää tähän päivään! :-) 

---

Minä elän onnellista elämää ihanien rakastavien ihmisten keskellä, niinkuin itse haluan, päivä kerrallaan, Jyväskylässä, viimesiä päiviä peruskoulussa, jo kesässä, täysillä, extemporee juttuja varten, hyvällä ruoalla, Starbucksin jääkahveilla (varsinkin viimepäivinä...), koska elämä on (yleensä) ihanaa ja elämisen arvoista!

Minulla on ihania ystäviä, ihana perhe, mahtavia sukulaisia, hamsteri, rakkaussuhde Starbucksin jääkahveihin, rakastava poikaystävä, liikaa vaatteita, töitä (toim.huom. OLISKIN :-DDD), mukavia suunnitelmia kesälle, liikaa epätodennäköisiä unelmia, vihdoin uusi ihana hajuvesi, maailman mukavin sänky, suklaata, paljon ihania ja rakkaita muistoja (varsinkin ylä-aste ajalta), joita vaalin!

Minä toivon että pääsen hyvään paikkaan opiskelemaan, saavani tulevaisuudessa hyvän työn jonka teosta nautin, lämmintä ja leppoisaa kesää, hyvää todistusta, Starbucks kahvien hinnanalennusta, että pääsen taas pian kultin kainaloon, bensan hinnan laskua, lottovoittoa (ois muuten ollu ainakin kaks oikein tänään, mutta en jaksanu tehä riviä, mitääää)!

Minä en ole itserakas, täydellinen, vihainen kenellekkään, musikaalinen, pitkä vihainen, hyvä maantiedossa (terkkuja Miikalle♥), todistetusti allerginen millekkään, aina iloinen, hyväkuntoinen, käynyt kovinkaan monessa eri maassa elämäni aikana!

Minua ärsyttää ihmiset ketkä esittää tietyssä seurassa, liian kalliit ihanat tavarat/vaatteet/asusteet, joskus olla nelilapsisen perheen vanhin, huono rahatilanne, 7päivää -lehti, juhlapäivät (mm. joulu ja omat synttärit ei tällä hetkellä oo kovinkaan korkeella mun favorite days -listalla...), jääkiekko- ja/tai jalkapallopelejä Facebookissa kommentoivat/selostavat ihmiset (ylivoimasesti eniten kaikista)!

Minä osaan olla ärsyttävä, sanoa oman mielipiteeni, kiukutella turhasta, hoitaa lapsia, syödä, nauttia elämästä, nukkua, näyttää tunteeni tarvittaessa, pitää huolta yksityisyydestäni, olla hiljaa oikeissa paikoissa, hoitaa asiani ajallaan, olla täsmällinen, sotkea paikkoja erittäinkin huolellisesti (vaatekkaapit on meikäläisen erikois alaa), saada omat asiat heittämään härän pyllyä just sillon kun niin ei pitäis käydä!

Minä arvostan ihmisiä jotka uskaltavat olla aidosti oma itsensä, vanhempia, läheisiäni, oman epätäydellisyyden myöntämistä ja hyväksymistä, ihmisiä jotka ovat saavuttaneet hyvän aseman yhteiskunnassa omin avuin, musikaalisia ihmisiä, hyvää itsekuria, tilanteisiin heittäytymistä, koko sydämellään johonkin asiaan sitoutumista!

Minä shoppailen nykyään hyvin vähän, harkitusti, harvoin muualla kuin Jyväskylässä!

Minua naurattaa mukavat muistot, vanhat valokuvat, hyvät jutut, ystäväni, joskus toisten mokat (vahingon ilo paras ilo, taas terkkuja Miikalle♥), yleensä ihan pienetkin asiat, usein kovasti, eniten kaikista kavereiden nauru!

Minä uskon että jokaisen sisällä on oikeasti hyvä ja sydämellinen ihminen, että sen mitä todella haluaa pystyy saavuttamaan, liian usein kaikista pelkkää hyvää, itseeni, että virheistä oppii, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, että ihminen voi muuttua - mutta kuitenkin että "vanha minä" on aina siellä jossain syvällä oli muutos sitten hyvään tai huonoon!

Kuva Thaimaasta ja teksti serkulta, voiko parempaa taustakuvaa olla?!♥ "Seuraava" tatska päätetty...

---

Eipä tuu ihan heti mieleen kovinkaan paljon asioita, joita lisäisin noihin listoihin. Selvästi päällimmäisenä tuolloin oli mun suuri rakkaus ja himo Starbacksin uutuuksia kohtaan - ja täytyy kyllä myöntää, että vielä tänäkin päivänä niitä tulee sillon tällön ostettua, mutta toi pakkomielle on kyllä lähteny onneks! :-D Muuten en loppujen lopuks oo muuttunu niin paljoo kun ehkä olisin toivonu, haha :-D 

Monet noista asioista, minkälaisina itteni tuolloin näin on itseasiassa ainoastaan vahvistunu ja ehkä jollain tavalla muuttanu muotoaan. Lähinnä nää vuodet on kuitenkin tuonu mulle monta uutta ulkomaan reissua sekä kovemman ulkokuoren, mutta myös tietyn armon ja hyväksynnän itseeni kohtaan. 

Kaikista eniten mun sydäntä kuitenkin lämmitti toi viimenen kuva mun silloisesta tietokoneen taustakuvat sekä tuo kuvateksti. Jos moni tuon Minä toivon -kohdan asioista on jo toteutunu, niin niin on myös tuo tatuointihaave ja parasta tässä on se, että toi teksti löytyy mun kehosta tällä hetkellä lähes identtisellä fontilla, vaikka näin ton kuvan pari päivää sitten ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ja sillon kun olin menossa ottamaan tatuointia pyörittelin moniamonia erilaisia fonttivaihtoehtoja, joista lopulta tatuoija piirti mulle täydellisen mixauksen! Hurjaa!

Muistaako joku tän postauksen sieltä neljän vuoden takaa? Olisko näitä vanhoja postauksia kiva lukee enemmänkin? Mä ainakin jäin ihan koukkuun noiden selailuun ja monet postaukset, jotka aikoinaan on kirjottanu ilman sen kummempia pohdintoja nosti mulle nyt moniamonia ajatuksia pintaan... :-)

Ensimmäiset kaksi kuukautta

Tänään on kulunu tasan kaks kuukautta siitä, kun seisoin juna-asemalla ekaa kertaa heiluttamassa heippoja armeijaan astuvalle poikaystävälleni. Miten nää kaks kuukautta sitten on sujunu? Hyvin. Sujuvasti. Nopeasti. Normaalisti.

Mä oon siitä onnekas, että mulla alkoi itelläkin koulu pari päivää Miikan armeijaan lähdön jälkeen, joka oli siis ihan uus juttu mullekin. Alotettiin siis ihan kokonaan uudenlainen arki molemmat. Nyt, kun mun päivät täyttyy koulusta, koirasta ja kodinhoidosta en oikein osaa kaivata tänne ees toista ihmistä - niin karulta kun se kuulostaakin. Kun ei oo eläny toisen kanssa tietynlaista arkea, ei sitä toista osaa kuvitellakaan siihen häärimään.

Oon jo aiemmin maininnu, että meille on Oivan kanssa muodostunut todella hyvä ja tarkka rutiini meidän päiviin, mikä on jouduttanu esim. Oivan sisäsiistiks oppimista varmasti huimastikin. Vaikka koira joutuukin olemaan 4-7tuntia päivässä yksin, niin meidän "uusi elämä" on vaikuttannu siihenkin ainoastaan positiivisesti. Toisaalta myöskin; en tiedä kyllä mitä tekisin, jos Oivaa ei olis, vaikka koulussa kävisinkin! Siitä on mulle aivan älyttömän suuri ilo ja seura, vaikka monesti joudunkin hääräilemään omia asioitani myös iltaisin.

Tietenkään tää aika ei oo ollu pelkkää ruusuilla tanssimista, enkä todellakaan oo koko ajan nauttinu yksinolosta niinkun ennen armeijan alkua vähän naiivisti ajattelin. Toki moni nyt on monta asiaa joista iloitsen ja oon periaatteessa kiitollinen tästäkin mahollisuudesta elää hetken yksinkin. Ei oo pakko siivota, laittaa ruokaa tai pukee päälle (tää on mun uus lemppari :-D) jos ei jaksa/halua. Loppujen lopuks kuitenkin tää alku aika on ollu mulle vaikeempaa kun olin kuvitellu. En itke joka ilta itteeni uneen, en pommita Miikaa viesteillä enkä masentele kotona, mutta välillä tulee henkisesti tosi raskas olla...

Vaikeinta mulle on ollu tajuta, että vuosi on tosi pitkä aika. Mä en voi tuudittautua siihen ajatukseen, mihin monet mun tilanteessa olevat tai siellä kasarmilla kärsivät, että tää on vaan väliaikasta. Tietenkään mikään ei kestä loputtomiin, mutta Miika käy armeijan Porissa, Kansainvälisissä valmiusjoukoissa, josta suuri prosentti lähtee vuoden palvelusajan jälkeen rauhanturvaajaks. Mä tiesin jo monta vuotta sitten faktat ja todennäköisyydet tälle tulevaisuudelle ja oon asennoitunu niihin, mutta silti todellisuus kuitenkin iski muhun jossain määrin melko lujaakin. Pari päivää sitten Miika sano ensimmäisen kerran ääneen, että "Vuoden päästä voin olla jo Libanonissa." ja vaikka se ei tullu yllätyksenä tai järkytyksenä, niin se iski mua suoraan päin kasvoja kyllä. Viime päivinä oonkin mietiskelly vaan sitä, montako päivää se TJ oikeesti onkaan...

Huomenna Miika tulee kuitenkin taas lomille yhden viikonlopun tauon jälkeen. Lomat on armeijassa sekä paras että huonoin asia. Viikonloppu menee aina ihan kauheen nopeasti! Onneks niitä viikonloppuja on kuitenkin tuolla Skvj:ssä tosi paljon, niin eiköhän niihenkin totu! :-)

Eli, armeija-aika ei oo mulle mitään elämäni parasta aikaa ollu ainakaan toistaiseks, mutta ei myöskään missään tapauksessa huonointa! Mä oon tosi kiitollinen siitä, että Miika on päässy toteuttamaan haaveitaan, sekään kun ei oo ollu aina ihan itsestäänselvää ja vaikka välillä meinaakin epätoivo iskeä, niin oon silti luottavaisin mielin ja koitan nauttia tästä uudenlaisesta arjesta mahdollisimman täysin rinnoin!

Mun meikki juhlassa

Jeeee, juhlameikkii luvassa seuraavaks! Ja tähänki vähä pohjustusta... Nimittäin jos olin erittäin hukassa ja hälläväliä meiningillä mun arkimeikin kanssa aiemmin, niin tää juhlameikki oli ennen vieläkin absurdimpi käsite mulle :-D Luomiväripaletti oli mun akileen kantapää ja sen kanssa sain aikaan pelkkää tuhoo. En sano, että vieläkään olisin mikään kummonen silmämeikkien tekijä, mutta aivan jäätävä harppaus on kyllä tultu senkin kanssa eteenpäin! Nykyisin suurin ongelma onkin ehkä tummiin silmiin totuttelu ja sen takia jätin tästäkin rajaukset pois, kun ne on mulle vieläki ihan liikaa niin tekniikan kun ulkonäönkin puolesta!


Siinä vierekkäin kevyempi ja tujakampi meikki. Tiedostan, että joillekin toi mun "juhla"meikki on toisille perus arkinaama, mutta mulle tää seuraavilla tuotteilla toteutettu naama on ihan ehdottomasti spesiaalitilanteiden pärstä enkä vois kuvitellakaan meneväni kouluun tämmösissä meikeissä! :-) Nää ei myöskään eroo toisistaan ihan järkyttävästi, mutta tuotteita on kyllä käytetty huomattavasti enemmän erilaisia!


Pohjan laitan No7:n meikkivoiteella, jonka (muiden tän postauksen No7 tuotteiden kanssa) viime jouluna lahjaks. Oon tykänny tosta merkistä kyllä tosi paljon ja hypo-allergisista tuotteista maailman isoin plussa! Toi meikkivoide sulautuu ihan superkivasti ihoon kuitenkin peittäen oikein hyvin epäpuhtaudet ja tasoittaen ihon värin. Irtopuuteri puolestaan on transparent eli se toimii vaan meikkipohjan kiinnittäjänä ja vie liian kiillon myös pois. Aseina näiden laitossa samat mitkä on mulle myös kevyemmän meikin teossa käytössä.


Korostukseen mä käytän jopa kolmee eri tuotetta juhlavamman meikin teossa ja se luokin ehkä suurimman eron mun arkimeikkiin nähden. No7:n poskipuna ja aurinkopuuteri on ihan mahtavan pigmenttisiä ja toi H&M:n highlighter puuteri on ollu iha ehottomasti hintansa väärti! Näidenkin levityksessä suosin H&M:n siveltimiä - etenkin noi beigesävyiset huiskut on ollu ihan tosi hyviä (ja nekin luonnollisesti kivan edullisia hinnaltaan!).


Ja ne silmät sitten! Ensinnäkin, kulmakarvat laitan ojennukseen vähän järeämmillä aseilla, eli e.l.f:n kulmavärillä, josta löytyy vahamainen sekä puuterinomainen paletti - ja viimeinen silaus taas Lumenen kulmageelillä. Luomivärinä mulla on erityisesti käytössä joulun tienoilla Sephorasta ostettu luomiväripaletti, josta tässä meikissä oon käyttäny oikealta kolmea ensimmäistä sävyä. Toi on kans osottautunu nappiostokseks! Ripsari on jälleen samaa Lorealia, joka on mulla nyt ekaa putiloo menossa ja oon tykästyny oikein kovasti tohon. :-)


Läheltähän meikki näyttää siis tältä. Higlighter tuo poskelle vähän kimallusta ja luomet on loppupeleissä melko neutraalit sekä kulmakarvat vähän tummemmat ja tarkemmin tehdyt ja huulissa Guerlainin huulikiiltoa pieni sipaus! :-) Ei mitään tän kummempaa!

Näissä kahdessa postauksessa esiteltyjen tuotteiden lisäks mulla siis on muitakin meikkejä, joita käytän ja myös nää jo esitellyt tuotteet pyörii sekä arki- että juhlameikissä vähän fiiliksen mukaan. Se entinen paikalleen jumittunu "meikkaaja"-Emma on jääny tosi kauas taakse ja nykyisin on ihmeellistä, jos mulla on kahtena peräkkäisenä päivänä meikit täysin samallalailla ja samoilla tuotteilla tehty! :-) Tässä kuitenkin siis ne mun normaaleimmat ja perinteisimmät tavat meikata!

Hiihtoloma

Tää viikko meillä oli tosiaan lomaa koulusta. Mun alkuperäiset suunnitelmat oli tehdä töitä niin paljon kun mahdollista, mutta lopulta en päässy koko viikkona kassalle istuskelemaan...
Kokosin puhelimesta löytyneistä kuvista katsausta mun hiihtolomaan ja tältähän se näytti:

1. Viikko sitten perjantaina kokoonnuttiin tosiaan kavereiden kanssa tänne meille ekaa kertaa sitten poikien armeijan alun ja minkä osuvan lausahduksen Joe mulle antokaa <3 2. Cheeers, tätilook vaihtu pitkästä aikaa vähä blingimpään! 3. Lauantaiaamu alko erittäin heikosti eikä vähiten yöllä puhjenneen jäätävän korvakivun takia... 4. Lauantain deitti-iltaa Hedbergin kaa - ja tää iltahan ei tosiaan menny ihan niinkun olin suunnitellu :-D


1. En voi käsittää et toiki tohelo on ollu jo puoli vuotta maailman toisella puolella ja nyt vasta Skypeteltiin ekan kerran! Onneks jo parin kuukauden päästä saan ton takas - Henni lupas tuua tällä kertaa lakanoiden lisäks myös hammasharjan tänne <3 2. Aivan sairaan hyvää kebabii omin kätösin väännettynä! Oon keräilly hyviä reseptejä tässä hetken aikaa ja kohta puoliin ajattelin iskee niitä tännekin. 3. Koiratreffeilyy serkun pikkuriikkisen dogin kaa pitkästä aikaa. 4. Yhtenä iltana oli pakko uhrata pari tuntia myös koulujutuille, että saan yhen havainnointitehtävän joskus tehdyksi...


1. Vauva oppi antamaan tassua <3 2. Kummitädin aarre <3 3. Greytä ootellessa... Mähän lähin tohon leffaan tosi huonoin odotuksin: en ollu jaksanu lukea ekaa kirjaa kun korkeitaan 50 sivua ja ottaen huomioon leffan saaman murskakritiikin nii en tosiaankaa oottanu suuria. 4. ...vaan miten kävikään :-D Grey is all over me haha! Seuraavana päivänä painelin ostamaan 2. ja 3. kirjan ja kuuntelin leffan soundtrackii repeatilla! Henkilökohtasesti en välitä niistä kaikista yksityiskohtasimmista seksikohtauksista, mutta tarina ja idea on nii loistava että en vaa saa tosta tarpeekseni!


1. Coolit lasit Happy Mealista :-D 2. Close up kuvaa rypyistä ja ihohuokosista 3. Viikon käytetyimmät kengät. Kumpparit ja asfaltti helmikuussa? Enpä olis uskonu vielä pari viikkoo sitten, mutta periaatteessa en valita, kunhan tää ei vaan oo mikää välikevät ennen takatalven tuloo... 4. Tähä asuunki kuuluu vielä noi kumpparit. En niinkää välitä ulkonäöstä kun käytän koiraa ja naapurit onki saanu todistaa vaikka minkälaisia asukokonaisuuksia... :-D


1. Mulla oli melkone Bridget Jones olo parin päivän ajan, kun olin käytännössä lukittautuneen kotia villasukissa ja fleece pöksyissä, kun luin vaan noita kirjoja :-D lounaaks syödyt murot kruunas kokonaisuuden! 2. Tyttöjeniltaa söpön yökyläilijän kanssa! 3. Eilen päivällä olin vielä kolmososan puolessa välissä (ja ykköskuvassa, eli perjantaiaamupäivänä otetussa sama juttu kakkososan kans), mutta nyt sekin on jo loppu ja oon ihan hukassa, että mitäs nyt?! 4. Tänään kuvasin päivällä juhlameikkipostausta varten, eli sitä tulossa piakkoin! :-)

Semmonen rentoiluviikko mulla takana! Nyt ootan jo melkein innolla, että pääsee takas koulunpenkille ja saa ruotuun tän löhöilyn. Varsinkin, kun vietin kolme päivää super tiiviisti noiden kirjojen parissa ilman sen suurempia ihmiskontakteja nii ei haittaa yhtää palata takas arkeen.